Kun ulkona sataa vettä kaatamalla ja tuulee, on hyvät neuvot kalliit. Mie aloitin talven esiin houkuttelemisen kynttilöillä. Vähän riskaabelia kun kissat ja kynttilät ovat huonohko yhdistelmä. Silmät vain selkäänkin ja tassuluku selvillä joka tilanteessa.  Lulu ei kynttilöistä niinkään välitä, eikä Leakaan onneksi vielä. Olettaa kuitenkin sopii, että jossain vaiheessa kiinnostus käy ylivoimakseksi. Varovasti, varovasti siis.

Toisaalla olen kovasti ilostunut Lea "kehityksestä". Aikaisemmin niin hiljainen pikku tohelo juttelee aina vähän enemmän. Ei tuosta tylleröstä lörppöä saa vieläkään, mutta nykyään asiaa tuntuu olevan muulloinkin kuin ruoka-aikana. Ja aina vain lähemmäksi neiti haluaa tulla kun unille ollaan laittamassa. Viimeinkin Lea on pääsemässä teiniuhmastaan, jonka vuoksi sylissä ei voi olla ja mukavien juttelu on nynnyn merkki. Eiköhän ne joskus päikkärit vielä oteta Lulu toisessa ja Lea toisessa kainalossa.