On ollut lauantaista saakka varsin kiireistä. Vietin pikkujouluja poissa kotipaikkakunnaltani ja luottokissahoitajan menojen vuoksi tytöt olivat keskenään vähän vajaan vuorokauden. Kaikki näytti olevan ihan hyvin, vaikka huono omatunto soimasikin.

Isoja tyttöjähän nuo jo ovat mutta kuitenkin. Liekö olemassakaan yleispätevää määritelmää kuinka kauan yhtä jaksoisesti kissat voivat olla keskenään. Missä menee liian pitkän ajan raja? Mulle ainakin oman huolen kannalta vuorokausi, tässä tapauksessa 21 tuntia alkaa olla maksimaalinen. Kaikki oli hienosti kun tulin kotiin, mutta kuitenkin...

Ehdin olla kotona pari tuntia, joista 95 % olin unessa kooman ja raskaan nukkumisen rajamailla, sen jälkeen pitikin vaihtaa uusi vaihde silmään ja palata työpaikalle. Univelkaa on päässyt parin päivän aikana kertymään ja nyt olisi tarkoitus sitä tasata. Huomisaamuun saakka. Olen huomenna aamuvuorossa. Joten kolme pitkää vuorokautta on sekä minulle, että tytöille tosiasia. Tytöt ovat kotona keskenään ja minä sinkoilin ensiksi pikkujouluissa, josta suoraan jatkan matalaliitona töihin.

Eipä elämä ole käynyt ainakaan tylsäksi. Arki on kivaa, mutta poikkeukset piristävät. Lupaan kuitenkin pyhästi, että maanantaina aamuvuoron jälkeen nukutaan Lulun  ja Lean kanssa kunnon päikkärit. On jo ikävä tiikeriraitaista Kainaloista, ja mahan päällä kehräävää Pörrikkäpantteria.