Täälä tapahtu tänhään jotaki vallan eksoottista. Kaikki alko tavallisesti tuttuakin tutummalla vesisatheela. Sitten rummutus kävi aina vain kovemmaksi ja kovemmaksi. Lulu, siis mie säilytin malttini meleko hyvin, mitä nyt kurkistelin utehlihaasti ikkunasta pihale. Lea säntäili ensinä ympähriinsä ja  meni nynnynä sitte sängyn alle piihloon.

Emäntäki sitte tajusi, että nyt on jotakin erilä laila ko tavallisesti satheela. Sitte se viimein sano sen äähneen jonka mie olin jo tajunnu. Sato rakheita. Tosi kovvaa, oikein rummuttamalla. Emäntä meni pällistelehmään mokomaa parvekheele ja mie väijyin perässä. Iliman valhjaita pääsin livahtamhaan :D (ha hahhaa). Kattelthiin siinä aikama ko parvekheela ko niitä palluroita sato. Sitte emäntä nappas minut sylhiin ja toi sisäle. Pah, olisin halunnu vielä jäähä ulos ja avasin siinä vähän ääntäki asiantiimoilta.

Lea uskaltautu piilostaan vasta ko saerummutus oli kokohnaan loppunut. Kumma nynnykkä, uutena vuotena ei pitäny minhään rakettien ampumista. Nyt säikähti raekuuroa. Kummallista sillä rakheen on kuiten luonnonilmiö raketit ei.

886111.jpg