Meillä oli varsin toiminnan täyteinen reissu vaikka ollaankin oltu suorastaan olemattomissa blogielämän suhteen. Unohdettiin ihan totaalisesti tekeillä oleva tyttökalenterikin. Ja yhteyden ollessa katki poikki olisi sen muistaminen vain harmittanut entistä enemmän. Katotaan nyt ottaako Reeti meitä mukaan. Ymmärretään kyllä, että ajoissa ilmoittautuneet ovat tottakai etusijalla ja ilmoittautumisajan päättymisen jälkeen on turha itkeskellä.

Reissu meni kuitenkin oikein mukavasti, lähdettiin matkaan lauantaina illalla noin kymmeneltä ja kolkuteltiin kotiovella 6.20. Oli varsin väsynyt matka Oulusta kotinurkalle. Otettiin kuitenkin matkustus siltä kannalta että on turvallisempaa nukkua välillä ja olla perillä myöhemmin kuin ajaa väsyneenä ja ottaa riski rattiin nukkumisesta. Auto oli ääriään myöten täynnä tavaraa ja tytöt matkasivatkin farmariauton takaosassa kiltisti. Pahviseinän takana oli kahden koiran kuljetushäkki ja naapurukset olivat ihailtavan sopuisia. Ei lainkaan ärhäköitä haukkumasanoja tai sähiseviä säksätyksiä. Kissoja ja koiria nukutti, ihan niin kuin muitakin matkalaisia...

Paluumatka tehtiin ajoittain kissa-aarian säestyksellä. Lulu aloitti ja puolivälissä matkaa Lea esiintyi taas täydelle autolle kuin varsinainen primadonna. Tyttöä ei saanut hiljaiseksi millään, mutta onneksi laulutähti syntyi ja sammui pian. Tähdenlento siis oli Lean laulu-ura. Nyt kun ollaan taas omassa kodissa piiloutui Lea tuttuun tyyliin allaskaappi-unille ja Lulu etsi kaikki paperinarut leikittäväksi. Unohdin ihan tykkänään nimittäin tiikerin suosikkilelun kotiin. Melkein viikko ilman paperinarua on selvästi liian kauan.

Menomatkan ja paluumatkan väliin mahtuu juttua mutta kirjoitellaan siitä joskus myöhemmin.

Mollaan taas täälä oli tämän kirjotuksen tarkotus.

994035.jpg