Lulu pullikoi tablettien kanssa oikein tosissaan. Käsissäni on ensimmäistä kertaa piitkään aikaan vauhtiraitoja jotka tiikeri on tehnyt. Silkkaa ärsyyntyneisyyttänsä. Tabletit ei ole Lulun juttu. Täytynee siirtyä ruiskuun ja vesitilkkaan.

Lealla lääkinnät sujuvat sopuisammin, mutta purnauksen neiti osaa. Tulin juuri töistä ja annoin tabletin veteen lietettynä ruiskusta. Nyt neiti mököttää sängyn alla, eikä suostu tulemaan syömään.

Paniikki on taas varattu kokonaan emännälle. Olen hysteerisyyteen tarkka kissoistani ja viime päivinä se on saanut unettomia ja suorastaan vainoharhaisen kiinnostuneita kissojen vessakäyttäytymistarkkailuja. Molemmat ovat olleet hyvin sulavalla, sei, kana-purkkiruoka, naudanliha, porsaan sydän dieetillä kuluvan viikon. Syy siihen oli Lean karmea yöllinen oksennus kolmen päivän takaa. Kaikki vauhdilla ja valittaen ylös mitä mahasta vain löytyi. Molemmat siis heti seuraavana päivänä seille mahan rauhoitus mielessä.

Hyvin sulavan ruoan suhteen on myös ymmärrettävää, että sen sulaessa laatikkoon ei ilmesty muuta kuin pissapaakkuja ei pötkylöitä. Paniikin onkin sitten aiheuttanut se kuinka kauan on suopeaa sulatella ja missä vaiheessa tavaran pitäisi tulla ulos oli se kuinka hyvin sulavaa tahansa. Äärimmilleen rääkätty emäntä on valvonut miltei kolme vuorokautta putkeen kuulostellen, kytäten ja kännykkä kädessä (laitan kohta eläinklinikan numeron pikavalintaan...).

Tänään oli ensimmäinen työpäivä pitkästä aikaa ja hipsin työmatkalle aamu viideltä kolmen tunnin yöunien jälkeen. Aamulla laatikossa ei ollut kerrassaan mitään. Iltapäivällä kotiin tullessa oli komeasti kaksi läjää, pieniä, mutta päivä on pelastettu.

Oodi kissojen ruumiintoimmoille, hyvä hermoisille kissoille ja panikoiville emännille. Toivoakseni en ole ainoa.

1011312.jpgJos luulet, että olen vain söpö, pelisi on menetetty.