Meilä kävi Iso Vaalea, se tunnethaan myös nimellä Hippu, kylässä äskettäin. Hippu tuli viikko sitte tiistaina ja lähti viime sunnuntaina.

Tämä Hippuhomma oli meile ihan uutta sinänsä ko me ei olla totuttu jakahmaan emäntää kotona. Pohjoisen reissula se kuuluu asihaan, että emäntä puuhailee omiaan. Niin mekin Lean kansa tehhään kun isossa talossa on niin paljon kaikkea haisteltavvaa.

No Hippu sitte tuli meän kotia, joka on paljon pienempi kuin Hipun koti pohjosessa. Lisäksi Hipulla oli kahessa tassussa kipeä paikka ko soli kompuroinu porthaissa. Etutassusta oli jou'uttu poistamhaan kaks kynttä ja takatassun kynnessäkin oli lohkeama.

Noh, tämä sitte tarkotti sitä, että Hipun hoitaminen oli melkeinpä kokopäivästä hommaa. Antipioottia kahesti päivässä, (Hippu tykkäs sen ottamisesta, ko se sai sen koiranmakkarapalasessa, ihan outo otus, antipiootin ottaminen pitää tehä emännälle vaikeaksi, son minun mielipie..) kipulääkettä tarvittessa ja pissa & kakkalenkit siihen vielä pääle.

Tämä touhuilu ei sinänsä meitä hirveästi haitannu sillä Hippu on tosi kiltti koira joka ei koskaan kiusaa meitä. Siispä meänkään ei tarvinnut Lean kanssa ärsyttää Hippua illan tullen ko soli laittamassa nukkumhaan. Hipun kuorsaus tosin välilä häiritsi meän kauneusunia.

Outoa sensijjaan oli, että ko emäntä tuli töistä se katto ensimmäiseksi mitä Hipun tassuile kuuluu, sitte tervehti meitä ja anto ruoan meile. Ja lähti Hipun kansa sitte ulos. Tarvittaessa eli aina ko se oli ulos Hipun kansa lähössä, se pakkas kipeät tassut monheen kerthaan. Ja Hippu oli kiltisti ja odotti että tassut saahaan pakethiin.

Tämä kaikki huolehtiminen on meile ihan tuttua sillä emäntä huolehtii meistä myös. Mulla alko kuitenki toisesta silimästä vuotahmaan vettä ja emäntä luuli, että mulle tullee silimätulehus. Sitte ko toinenki silimä alko vuotaa emäntä oli jo tosi huolissaan. Emäntä kyttäili minun silhmään monta kertaa päivässä ja mie olin vähän niinku marttyyri ko mulla oli silimät kyynelissä. Onneksi tämä meni kuitenki aika pian ohi ja nyt kumpikhaan minun silimistä ei vuoa vettä.

Emäntä eppäileekin, että stressasin vähän tilannetta jossa oli tuttu, mutta meän kotona vieraskoira joka vei tosi paljon emännän huomiota. Olin siis stressissä ja pikkusen mustankipeä uuesta tilantheesta.

Ny ko Iso Vaalea on emännän pikkusikkon luona hoiossa kaikki on taas meilä hyvin. Mulla on silimät kirkhaat innostuksesta ko leikithään leluila ja emäntä saa oikein ekstrasti Luluhellyyttä: herätän sen joka aamu tulemalla kainahloon ja kehräämällä vienosti, sitte kattelen sen tietokonejuttuja ihan uuela inolla ja vaain silloinki rapsutuksia ja pusken rakastavasti emäntää naahmaan ko se tullee tarpheeksi lähelle. Mie taisin pittää sitä aikaisemmin vähän niinku saavutettuna etuna enkä muistanut paijailla emäntää tarpeeksi ussein.

Nyt muistan taas.... Enkä ole yhtään mustasukkanen Lealle joka hellittelee myöskin emäntää...

1046629.jpg
hmm.. En ole mustasukkanen. En ennää.