Tytöt saivat joululahjaksi "tuubin" tai tunnelin eli vähän rahisevan putken jossa voi piilotella ja hyökkäillä kaverin kimppuun.


Pieniä  tarinoita: Lululle ensikosketukseksi riittää haistaminen. Pieniä  tarinoita: Lea kurkistaa sisään Pieniä  tarinoita: Nyt Luluakin jo tosissaan kiinnostaa mitä tuolla oikein on.  Täytyy kuitenkin istahtaa vielä rapsuttamaan korvallista Pieniä  tarinoita: Suojapakkaus testausta Pieniä  tarinoita: Uudestaan haistelemaan Pieniä  tarinoita: Nyt uskaltaa jo kurkistaa syvemmälle, Lulu katsoo tarkasti  mitä kaveri tekee Pieniä  tarinoita: Jeah, tämä on kivaa! Pieniä  tarinoita: Hei, kaikille! Pieniä  tarinoita: Suuri peto hyökkää yksinäisen paperinarun kimppuun... Pieniä  tarinoita: Mitä parhain paikka.

Lulu suhtautuu tähän uutuuteen vähän epäilevästi, mutta Lea meni hetken tutustumisen jälkeen kurkistelemaan oikein kunnolla mikä tämä juttu oikein on. Lea saattaa myös mennä omatoimisesti nukkumaan keskellä olevaan putkiloon ja kurista siellä itsekseen. Koska tunnelia ei ole sen kummemmin tuettu onnistuu Lea pyöriessään kääntämään itsensä yllättäviin asentoihin. Pikkuneidillä oli silmät kuin lautaset kun se tajusi, että kylkeä kääntäessä voi koko laitos kääntyä :D

Tunneli on ollut nyt muutaman päivän olohuoneen lattialla ja vieläkään en ole nähnyt Lulun menevän kokonaan siihen sisälle. Lulua ilmeisesti vähän ahdistaa se, että tunnelissa kangas on "syltyssä" eli jos tunneli on vähänkin vinossa ei sen päästä näy valoa. Utelias Lulukin on kissamaiseen tapaan, mutta epäluuloisuus on tällä hetkellä vielä voimakkaampi.