Olen elellyt varsinaisessa työkiidossa viime päivinä. Työvuorot ovat omien valintojen vuoksi olleet vähän vinksin vonksin ja sen vuoksi kotona herällä viettämäni aika on ollut rajoitettua. Eilen tajusin kotona nukkumaan mennessä, että olen kyllä ruokkinut kissat ja tyhjentänyt laatikon normisti. Unohtanut sen sijaan olin ihan kokonaan yleisen kissojen kanssa puuhailun.

En tarkoita, että viettäisin aina päivät pitkät kehittelemässä kissoille puuhaa. Vaan luotan kyllä, että ne fiksuina eläimiä keksivät itselleen tekemistä jos oikein meinaa aika pitkäksi tulla. Noh, olin koko eilisen päivän kotona, mutta kissojen kanssa puuhailu ja yleinen perushuomioiminen unohtui ihan tykkänään. Tajusin tämän nukkumaan mennessä, mutta en enää siinä vaiheessa kamalasti jaksanut ryhtyä toimenpiteisiin. Lean harjasin ja vähän aikaa kengännauha sai kyytiä kun kissat intoutuivat pyydystämään sitä.

Tänään Lulu tuli tietokoneen viereen, tarkemmin sanottuna tuulettimen päälle makoilemaan. Olin juuri tiskannut ja tullut koneelle itsekin. Nappasin Lulun syliini ja ihme ja kumma. Neiti huokaisi tyytyväisenä, laittoi päänsä olkapäälleni ja kehräsi kovaan ääneen. Hetki ei kestänyt kauan, mutta ainakin minun päivä parani huomattavasti.

Voisko epäillä että molempien päivä oli pelastettu?

756010.jpg