Monet tutuista ja ystävistäni ovat kyselleet millainen muutto oli kissojen kanssa ja kuinka kissat ovat sopeutuneet uuteen kotiin. Ajattelin nyt kirjoitella jonkinlaista infoa meidän kokemus periaatteella kun muutto on vielä tuoreessa muistissa.

Koko edellinen viikko (muuttopäivä oli lauantai) olin pakkaillut tavaroita pikkuhiljaa laatikoihin sitä mukaa kun totesein niiden "käyttämättömyyden" ennen muuttopäivää. Koko viikon siis kodista katosi kissoille tuttuja esineitä laatikoiden syövereihin. Laatikot itsessään otettiin äärimmäisen innostuneesti vastaan. Eikä niiden katoaminen pakkauksen jälkeen tuntunut juurikaan häiritsevän.

Muuttopäivänä saimme käyttöön koirille tarkoitetun ison metallisen häkin jossa pinta-alaa oli noin 2 x enemmän on kuin omassa kuljetuskopassa. Pyysin tätä häkkiä käyttöön useasta eri syystä: häkissä kissat olisivat varmasti turvassa muuttohässäkältä sillä iso häkki saa ihmisen varmasti varomaan omaa kankkuaan eikä kissoilla ole vaaraa jäädä jalkoihin kun kannetaan esim. raskasta sohvaa jonka vuoksi eteen/sivulle/taakse näkeminen on vaikeaa. Toisena tärkeänä juttuna oli se, että häkissä ollessaan kissat eivät pääse karkaamaan rappuun ja silloin ovia saattoi kaikessa rauhassa pitää auki. Ei siis vahtimista ja ovipoliisin virkaa.

Aluksi uusi tilanne jossa kissat joutuivat joka seinältään avonaiseen häkkii pelotti varsinkin Leaa kovasti. Noin puolen tunnin kuluessa tyttönen oli kuitenkin suostunut kohtaloonsa ja makoili melko rauhassa hyvin lähellä Lulua. Yleensäkin mulle oli yllätys että tytöt halusivat olla niin lähekkäin. Yksi syyhän myös isompaan häkkiin oli se, että kummallekin oli "omaa tilaa" sillä muuttoriennoissa häkissä oloaikaa kertyi ihan kiitettävästi.

Kun muuttokuormat alkoivat olla täynnä siirrettiin kuljetushäkki autoon jonka kyydissä tytöt muuttivat uuteen kotiin. Junassa matkustetaan aika hiljaa, mutta autossa tavataan vähän availla ääntä. Näin tälläkin kertaa.

Kun reilu 2 h ajo oli takana olimmekin jo uuden kodin pihalla. Muuttokuorma purettiin nopeassa tahdissa kuorma-autosta. Päästin kissat tutustumaan uuteen kotiin vasta siinä vaiheessa kun isoimmat linjat sisustuksen suhteen oli päätetty (mihin sijoitetaan sohva, kirjahylly, tv-taso yms). Asunto oli yhtä kaaosta jätesäkkeineen ja laatikoineen, mutta kaikesta huolimatta se haisi tutulta.

Lulu suhtautui uuteen maastoon vallan uteliaasti ja pian se kaivautuikin laatikoista paljastuviin tuttuihin tavaroihin ja yritti sinnikäästi vaatehuoneeseen tutkimusmatkalle ("viidakko"). Leaa vastaavasti uusi paikka hiukan pelotti ja aina rohkaistuaan vähäsen neiti joutui peruuttamaan sillä juuri kun neiti nöpönenä tuli näkösälle tyhjeni laatikko ja huomaamatta se tuli kolautettua lattialle voitonriemuisesti (ja äänekkäästi).

Esittelin heti häkistä pääsyn jälkeen hiekkalaatikon paikan ja vesikipon sekä laitoin ruokaa tarjolle. Ruokaa enemmän kiinnostusta kuitenkin herätti olohuoneen valtavankokoinen taulu-tv; meille ihmisille nimeltään "ikkuna". Tokihan ed. asunnossakin oli myös ikkunoita, mutta näköala 6. kerroksesta ja maantasalta on täysin erilainen. Lulu tuijotti hypnoottisesti räystäältä tippuvaa vettä.

Iltaan mennessä jäljelle jäänyt muuttoporukka, (minä ja vanhempi sisareni) olimme niin naatteja että könysimme sänkyyn ja sohvalle ja uni kutsui samantien. Yön pimeinä tunteina tytöt sitten tutkivat uutta asuntoa tarmokkaasti ja ajoittain kolistellen.

Seuraavana aamuna vieressäni oli kehräävä kissa kaksikko jotka venyttelivät makoisasti selällään. Yön ristiretket uuteen paikkaan olivat kai tehneet tehtävänsä. Tutut tavarat ja niiden hajut ympärillä sekä tutusti tuhiseva emäntä se kodin tekevät. Ei seinät ja katto niiden päällä.



En ole ehtinyt ottaa tytöistä uusia kuvia uudessa asunnossa. Ehkä jossain vaiheessa filmataan oikein kunnolla!.