Moneen kertaan matkaa tehneet tekstit ovat taas täällä. Elämää oli ennen tätä blogiakin. Valitettavasti siitä on varsin vähän kirjoitettuja muistoja
Kuulumisia 10.12.2005 (Lulu)
Lulun kanssa odotellaan toista yhteistä joulua. Viime jouluna neiti joutui varsinaiseen hormonimyrskyyn, jota en koskaan aiemmin ollut nähnyt. Kuumana käyvä neitonen leikattiin kahden unettoman viikon jälkeen loppiaista seuraavana arkipäivänä. Aika kultaa muistot, mutta en ole koskaan aikaisemmin liikuttunut niin paljon eläinlääkäriajasta, kuin silloin kun sain neidin sterilointiajan sovittua :).
Lulun kanssa ehdittiin elellä melkein vuoden päivät kaksistaan ennen kuin Lea muutti taloon. Sähikäisestä tuli yhdessä yössä utelias isosisko joka halusi palavasti tutustua uuteen tulokkaaseen. Kuvittelin, että varsin tuittupäinen tapaus ei välttämättä olisi innostunut seurasta, mutta vaikutus oli päinvastainen.
Lea on tasoittanut kovasti särmiä ja nyt, kun Lululla on kissamaista seuraa päivin ja öin saavat minun varpaani olla rauhassa. Kyllä kissoille on seuraa toisistaan ja omistajille kaksinkertainen ilo seurata kissojen touhuja ja toilailuja.
Lulu viihtyy sylissä omilla ehdoillaan. Joskus se tulee sinne väkisin, joskus se ei taas suostu millään sylissä paijattavaksi.
Yhtäkaikki Lulu-neiti on irkkailee seuranani ja onnistuu miltei päivittäin sekoittamaan tietokoneeni hyppäämällä näppäimistölle. Hiiren vieressä täytyy olla paikka joka on pyhitetty kissalle sillä muutoin neiti rojahtaa hiiren päälle. Viisi kiloa rakkautta on aika paljon silloin, kun samaan aikaan yrittää surffailla tai kirjoittaa ymmärrettäviä lauseita.
Tiikerin päiväunia ja kivaa joulun odotusta!
Ikävyyksien kerjäämistä 18.12.2005 (Lulu)
Mikä on ikävyyksien kerjäämisen täydellisin muoto? Pese yli puolitoista vuotias, hyvin ylpeä ja sähäkkä kissaneiti ensimmäistä kertaa.
Minä tein sen tänään. En kuitenkaan ole superihminen jolla on yli-inhimilliset kyvyt esittelen tässä aluksi muutamia asianhaaroja.
1. Kissan shampoopullo on ollut ostettuna ja käyttöä odottamassa pesuhuoneen kaapissa 2½ kk.
a) Ensin minulla ei ollut aikaa aloittaa urakkaa sillä olen kiireinen ihminen joka tekee töitä (niin kuin kaikki muutkin tekevät).
b) Seuraavaksi sairastuin tosi sitkeään flunssaan jota podin melkein kuukauden. Tuottaa pahaa karmaa ja on äärimmäisen epäterveellistä tehdä mitään näin vaativaa sairaslomalla.
c) Sairasloman jälkeinen aika vaatii pitkän tasaantumavaiheen ennen kuin voi tehdä suurisuuntaisia suunnitelmia.
d) Minulla on itsesuojeluvaisto.
2. Koska monet varmaankin ihmettelevät miksi ylipäätänsä pestä kissaa syyksi voin kertoa, että olen kiinnostunut kotikissanäyttelyistä. Tarkoitus olisi kokeilla niitä jossain vaiheessa ja puhdas kissa on ihan suositeltava juttu sinne suuntaan katsottaessa.
3. Miksi homma tehtiin tänään on yksinkertainen. Siskoni tuli kylään ja hän tarjoutui avuksi hommaan. Kukaan täysjärkinen ihminen ei kieltäydy avusta jota tarjotaan tämäntyyppisessä tilanteessa. Episodin jälkeen kuulin myös että siskolla on huomena tentti joten ketunhäntä oli hänelläkin kainalossa :). Siskon siippa nakitettiin kuvaajaksi joka talletti tämän historiallisen hetken jälkipolville.
Sitten varsinaiseen episodikuvaukseen.
Pesuhuoneesta siivottiin kaikki ylimääräinen pois. Epäluuloinen kissa napattiin syliin vietiin hyssyttelellen sinne. Ensimmäiset varoituskellot neidillä pärähti soimaan siinä vaiheessa kun mami kiristää otetta ja täti kääntää suihkun hanan päälle. "Vesi ei koskaan ole suotavaa näin lähellä"
Tähän epäluuloiseen tilanteeseen saatin varmistus sillä sekunnilla kun suihku tuli uhkaavasti kohti. Ajatus että kastellaan kissa lattialla ei ollut multa fiksu valinta, vaan sain saman tien viisi terävää isovarpaaseen. Syliin ottaminen ei myöskään ollut fiksua sillä sain kymmenen terävää hartioihin.
Okei koska pesemään alettiin alistun kohtalooni että minutkin pestään. Oli eksoottinen tilanne seisoa paikallaan sylissä kiemurteleva märkä kissa. Kastuin itsekin. Sain lukuisia kynnen jälkiä hartioihin ja niskaan. Mietin tilanteen mielettömyyttä ja "kärpäsenä katossa" tilaa. Kaksi ihmistä ei pärjää pahansisuiselle 5 kiloa painavalle kissalle? Kokeile itse niin tiedät ettei ole helppoa (ellet sitten omista vettä rakastavaa kissaa, siinä tapauksessa olen sinulle ikuisesti kateellinen).
Vaahtoshamppoo saatiin vaihtelevalla menestyksellä hierottua turkkiin. Pois pesun aika. Kokeillaan huuhtelua altaassa. Paljon kynnenjälkiä hartioissa ja selässä + melkein kissamaisesti riisuttu paita = ei toimi. Huuhdellaan suihkun alla ja toivotaan parasta.
Huuhtelussa oli enemmän onnea kuin ymmärrystä neiti ensin syliin ja kiltisti huuhdeltiin molempia kissaa ja omistajaa. Seuraavaksi vankka ote kainaloiden alta ja kissa kauas kynsien ulottuvilta... Nyt jo toimii.
Huuhtelu saatiin suoritettua vain muutaman äänekkään vastalauseen voimin. Matala murina voi tosin neiti kissan suusta lähteä :).
Huuhtelu on nyt valmis kissa äkkiä lähinnä olevaan pyyhkeeseen ja kapaloihin. Epätoivoista kuivailua ja kissan hyssyttelyä.
Pyyhkellä kuivateltu myrtynyt kissa päästetään lattialle ja toivotaan ettei sillä ole just nyt hätä hiekkalaatikolle.
Kiitokset A:lle ja T:lle tervetuloa kylään seuraavakin pesupäivänä.
///Lisätty kuva:
Operaatiopesu vol 2 (Lea)
Lea on hyvä hermoinen mimmi. Pesuhuoneesta kuuluneet epätoivoiset ihmisäänet ja tyytymätön kaverin mouruaminen eivät pelottaneet sitä.
Tämä on suoraa jatkoa "Ikävyyksien kerjäämiselle".
Koska vaatteet olivat jo valmiiksi märkinä päätettiin pikaisen pohdinnan jälkeen, että toinen kissa pestään samaan syssyyn.
Sisko, tietoisena minun runnelduista hartioista ja kaulasta otti Lea-neidin kiinni pitämisen vastuulleen, minun pidellessä suihkusta.
Yllätys oli melkoinen sillä mustavalkoinen mörrikkä suostui alkuniskuroinnin jälkeen kiltisti kasteltavaksi ja shamppoon vaahdotuskin sujui melkein ongelmitta. Innostuneina tästä tilasimme hovivalokuvaajaa jättämään myrtyneen tiikerineidon kuivattelemään pyrstöään ja tulemaan pesuhuoneeseen. Suorastaan aavemainen hiljaisuus oli nimittäin laskeutunut sinne.
Tuli kuva jos toinenkin räpsittyä kunnes ongelmat alkoivat. Olimmekin jo liian itsevarmoja komentoidessamme tilannetta "samoin kuin Lulun kanssa" suunnitelmin.
Neiti mustavalkea lähti yhtäkkiä kuin ohjus kohti pesuhuoneen ovea ja olohuoneen pelastusta. Onneksi ovi oli kuitenkin hetkeä aiemmin suljettu joten pikainen pyrähdys ovelle ja olimme taas tilanteen herroja. Melkein. Lea tajusi viimein, että on kissan pyhävelvollisuus olla hankala pesutilanteessa ja nyt tuli täydeltä laidalta. Vetkulaa ja vatkulaa, ilmassa suoritettuja kieppejä ja voltteja.
Täti otti varsin tiukan otetteen niskasta, että saatiin neidin huuhtelu viimein kunnialla ohi. Koska pyyhkeet oli jo käytetty aikaisemmassa episodissa nissaneiti numero kaksi käärittiin saunatakkikapaloon.
Kuivailu jatkui olohuoneessa siskon silittelessä Lea-neidin höyheniä myötäkarvaan, minun kuivaillessa Lulun masua.
Nyt minulla on kaksi varsin hyvätuoksuista kissaa. Katsotaan ovatko molemmat niin myrtyneitä mamiin, että joudunko nukkumaan ilman turkispäällysteistä lämpöpatteria.
//Lisätty kuva
Painonhallintaa 15.1.2006 (Lulu)
Lulu on aika nirso kissa. Se osaa nirshoilun jalon taidon niinkuin Kamujen Kati-kissa ikään.
Olen panostanut kissojen ruokintaan ostamalla niille eläinkaupan laadukasta kuivaruokaa ja tuoretta lihaa. Välillä ostan myös purkkiruokaa samasta osoitteesta. Tonnikalat, sardiinit ja sei löytyvät kuitenkin edelleen markettien hyllyltä joten niillä saa vähän tasattua ruokabudjettia.
Huvittavaa kuitenkin oli kun tämä tiikerineiti päätti kokeilla huumorintajuani. Yks kaks sille ei enää kelvannut eläinkaupan laadukaspurkkiruoka. Vaan neiti lähti ylväästi häntä pystyssä pois ensin katsottuaan mitä Palvelija laittoi tarjolle.
Katselin hommaa hetken ja ryhdyin vastaiskuun. Tarjoilut pois ja väliin tunti pari. Uusi yritys, ei kelvannut.
Nyt on jo kova kovaa vastaan. Istuin koneella surffailemassa kun keimaileva ja hyvin suostutteleva tiikeri tuli juttusille. Oli kehräystä, puskemistä ja kissamaista kuiskuttelua. Mami osoitti jo vähän pehmenemisen merkkejä, kun lähdettiin hetken kuluttua keittiöön.
Tiikerin pettymys oli kuitenkin suuri kun tarjolle laitettiin sama purkkiruokaa sisältänyt kippo. Ei kelvannut vieläkään ja kippo jäi lattialle tyrkylle.
Illalle ennen nukkumaan menoa annoin tavalliseen tapaan kuivaruoan, jota tiikeri söi vauhdilla ja hyvällä ruokahalulla.
Oli siis tuoreruoan osalta paastopäivä. Ei ollenkaan paha sillä neiti on päässyt vähän täyteläistymään kun Lean penturuokaa on imuroitu urakalla.
Ruokasotatoimet jatkuvat edelleen epäsäännöllisesti. Välillä purkkiruoka ei ota kelvatakseen ja silloin vietetään kevyt paastopäivä kuivaruoalla. Seuraava päivänä maistuu eväs taas entiseen malliin. Tiikeri (4,8 kg rakkautta, sähköä ja nirsoilua) on puhunut.
Painonhallintaa 15.1.2006 (Lea)
Tässä on neiti joka syö miltei kaikkea. Ihan oikeasti melkein kaikkea. Napit, nauhat ja korkit olen joutunut piilottamaan.
Leasta tuli kastraatti hiukan yli 5 kk ikäisenä. Tämän jälkeen en varsinaisesti vähentänyt tarjotun ruoan määrää, mutta aloin tarkkailla sitä.
Jämpti määrä kuivaruokaa aamulla ja illalla päivällä välissä tuoreruoka, purkista tai pakkasesta lihaa. Ihan samoin kuin tiikerillä.
Koska Lea syö hyla kermaviiliä lukuunottamatta kaikkea mitä keksin eteen laittaa on pieni ongelma muodostunut Lulun nirsoilupäivistä.
Ahne mustavalkoinen pikkupossu ei voi vastustaa vartioimattoman ruokakipon seireenin laulua. Usein siis käy niin että Lulun nirsoilueväät löytävät tiensä Lean tyytyväiseen masuun ja jo kelpaa taas kehrätä.
Olen siis joutunut varsinaiseen ruokaoravanpyörään jossa pidän silmällä molempia. Kun Lululle ei kelpaa voin olla varma, että Lealle kelpaa. Hyvä sinänsä ruokaa ei mene hukkaan, mutta ongelma muodostuu touhottajan syömisestä.
Nykyään on siis kaverin paastopäivinä iltaruokinnassa Tasausjakso. Lulu saa normaalin annoksen kuivaruokaa ja Lealle kevennetty versio tiikerin paastopäivinä.
Tämä tarkkailu on tuottanut tulosta. Neiti mustavalkoinen oli päivän punnituksessa 4,2 kg mittavirhe sallittakoon (oma lukunsa on punnita talousvaa'alla kissaa joka ei suostu olemaan paikallaan).
Elämä ei kissojen kanssa ole tylsää.
//Lisätty painonhallinta kuva
Kukkienhoitoa 11.2.2006 (Lulu)
Minun taloudessani oli pitkään paikka avoinna sydämenvaltaajalle. Kompensoin lemmikin puutetta ostamalla kukkia. Paljon kukkia. Kun viimein opiskelujen ollessa loppusuoralla ilmoitin lähipiirille harkitsevani koiran tai kissan ottamista oli vastaus "älä vielä, osta kukka!" Parhaimmillaan äiti sanoi laskeneensa 28 neliön asunnossa olleen 32 kukkapurkkia, se oli ehdoton ennätys. Sen jälkeen tuli Lulu.
Lulu siis valloitti pienen yksiöni kokonaisvaltaisesti. Kaikilla tasoilla rauhassa elelleet kasvit saivat eläväisen haastajan. Suuren ihmepensaan tämä haastaja ajoi välittömästi hattuhyllylle ja lattialla rauhassa majaillut jukkapalmu lähti lehdet riivittynä maailmalle.
Muutama myrkyllinen kasvi lähti samantien, tyräkki ensin pudottuaan isolle matolle, työpaikalle sulostuttamaan päivää. Kaktus kesti urheasti tassutukset, mutta vauhdikasta, joskin huonosti mitoitettua hyppyä se ei kestänyt. Multa lentää iloisesti kun kissa hyppää lipaston päälle ja ottaa sitten hädissään liinan reunasta kiinni kun vauhti loppuu kesken.
Muutama ruukku sinne tai tänne. Lulu valloitti minut täysin. Pahimman uhmaiän aikana en tiennyt vain itkeäkö vai nauraa kun pari kiloa painava kissa linnoittautui kukkien viereen ja mielenosoituksellisesti tuijotti minua silmiin jyrsien samalla vieressä oleva Saint Paulian lehtiä. En ole koskaan saanut pidettyä niitä kukkia hengissä, enkä onnistunut silläkään kertaa.
Lulun vartuttua aikuiseksi kokeilin uudelleen palmun katveessa elämistä ostamalla pienen jukkapalmun. Ilmeisesti siinä on kuitenkin jotain joka vetoaa Luluun (lieköhän miehen nimi) sillä kukka raukka ei saanut olla rauhassa hetkeäkään. Hätäpäissäni jouduin sijoittamaan sen lopulta amppeliin. Vallan erikoisen näköinen, täytyy myöntää..
Viikko sitten uskalsin ajatella ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että Multashow on ohi.
Molemmat kissat ovat kasvaneet sen verran ettei kukkien kanssa söhräily enää kiinnosta. Vika tikki. Kun ajattelet jotakin se tapahtuu seuraavana päivänä.
Yövuoron jälkeinen iltapäivä valkeni aurinkoisena. Lulu tuli herättelemään vienosti kuiskutellen sillä nälkä oli päässyt tiikerin jo yllättämään. Äkkiä tiedostan multaiset tassut vieressäni sängyssä. Se oli kliivia, ikää reilu kolme vuotta RIP.
///Lisätty kuva 
Vihreä vallankumous 11.2.2006 (Lea)
Kuten jo kerroin tykkään kukista. Paljon, mutta vielä enemmän tykkään kissoistani.
Lea on valloittava tapaus. Tälle pakkaukselle ei kertakaikkiaan voi olla vihainen. Vaikka olen mennyt jo sekaisin laskuissa särkyneiden ruukkujen suhteen.
Anopinkielen kerrotaan kestävän mitä tahansa ja kuolemaan sitä ei kuulemma saa millään. Testaan edelleen tätä teoriaa sillä eräänä aamuna x kuukautta sitten kuulin epämiellyttävän kopsahduksen läheiseltä hyllyltä. Unisella mielelläni päätin kopsahduksen lähteneen kirjasta joka putosi lattialle. Hetken päästä havahduin hiljaisuuteen. Lattialle ei ollut pudonnut kirja vaan anopinkieli jota Lea pyöritti innoissaan ympäri makuuhuoneen lattiaa. Onneksi rikkaimuri oli latauksessa.
Rahapuu sai uuden ruukun nopealla aikataululla. Kaksi sekuntia nopeammilla reflekseillä olisin saanut kauniin saviruukun kiinni. Mutta hitaus korjasi saaliin.
Lattialla oleva iso altakasteluruukku toimi pitkän aikaa patjana. Vauhdikas lähtö ja vaaleansininen ruukku oli palasina. Altakasteluruukku sai uutta täytettä, kun iso kumipuu muutti siihen lyhyellä varoitusajalla.
Hyllytason reunalle jätetty aloe oli ikävyyksien kerjäämistä, myönnän. Kun se löytyi lattialta henkitoreissaan soitin pikapuhelun kaverille ja moni kukka sai uuden terveellisemmän elämän ilman mustavalkoisen vallankumouksellisen uhkaa.
Nykyinen kukka tilanne on 3 amppelissa ja 8 ruukussa. Aina suunnitellessani lisäystä tarvitsee vain katsoa Touhottajaa joka juoksee ympäriinsä viikset innostuksesta pystyssä. Ei kannata.
//Lisätty kuva
Kurjaviikko by Lea 19.3.2006
_______________
Tämä teksti on poikkeuksellisesti kirjoitettu ihanan mustavalkoisen pikkupossun näkökulmasta.
_______________
Vitsi, mulla on ollut tosi kurja viikko. Siis sunnuntaina oksensin muutaman kerran lattialle ja sen jälkeen en saanut hetkenkään rauhaa. Mami kulki hysteerisen näköisenä perässä ja aina kun pikkuisen ääntä päästin se oli haukkana katsomassa mitä teen. Siis, hei jos kokoajan pidetään silmällä niin miten voi tehdä kivoja kiellettyjä juttuja?
Kamalin juttu kuitenkin oli vielä edessä kun yhden pienen tiistai-oksennuksen vuoksi jouduin paastolle. Siis paastolle!! Paastot pitäisi kieltää lailla. Mulla oli ihan hillitön nälkä, yritin mamille viestittää asiaa avaamalla puolen tunnin välein ruokakaapin oven ja kolistelemalla raksulaatikkoa kova äänisesti. Ja juoksemalla heikkopäisesti aina keittiöön kun mami meni sinne. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Ainoat eväät oli canikur-nimiset rakeet, jotka oli ihan hyvän makuisia ja sitten kermaviili-maitohappo-sekoitus ja vita plus geeli. En saanut oikeaa ruokaa yli vuorokauteen ja Lulunkin syömiset vahdittiin niin tarkkaan, etten päässyt kaverin eväistäkään osille.
Keskiviikkona nälkä oli niin hirvittävä, että mamin tullessa töistä kotiin nostin metelikerrointa ja vaadin evästä. Viimeinkin mami tajus, että mulla on oikeasti n ä l k ä ja alkoi keitellä ruokaa. Huusin suoraa huutoa, kun haistoin, että nyt kattilaan laitettiin sei-nimistä kalaa. Yritin vauhdittaa kokkailua pitämällä suurta ääntä koko ajan ja viimein sain eteeni lautasen jossa oli keitettyä riisiä ja seitä, maustettuna canikur-rakeilla. Vitsi kuinka hyvältä se maistuikaan!
Jostain syystä mami ei kuitenkaan vaihdellut eväitä niin kuin tavallisesti. Vasta perjantaina jo aika
mauttomalta tuntuva riisi-sei-mössö sai uutta potkua, kun mami laittoi siihen aivan taivaallisesta tuoksuvaa purkkiruokaa. Sekin oli laulun paikka, kun haistoin että ihanalta tuoksuva purkki avattiin. Lemmikkiliikkeestä se haki sitä aamutuimaan ihan minua varten. Olin sen kyllä ansainnutkin.
Sunnuntaina sain jo nautiskella enemmän purkkiruolla ja seillä, kun riisin osuus pieneni. Riisi ei olekaan mitään kamalaa herkkua kun sitä joutuu syömään monta päivää. Maanantaina sain taas maistella vähän kuivaruokaa sekoitettuna purkkiruokaan ja riisiä oli ihan minimaalisesti. Jee! Riisin jätin kuitenkin mielenosoituksellisesti syömättä sillä raksut ja purkkiruoka on niin paljon parempaa.
Nyt reilu viikko jälkeen päin tarjoilu on jo miltei entisellään. Eilen maiskuttelin raksuilla, possun sydämellä ja naudan jauhelihalla. Mami on kuitenkin pienentänyt tuntuvasti kerta-annos määriä. Se sanoo, että olen sellainen pikkupossu joka syö liian paljon kerralla. Siis hei, jos laittaa ruokaa tarjolle sehän täytyy syödä, ihan outoja aivotuksia ihmisillä.
Niin kova koulu on kuitenkin takana, että toivon hartaasti ettei enää tarvis koskaan oksennella. Oksentelu ei itsessään haittaa, mutta kriisi tulee jos tarjoilu loppuu ihan tykkänään sen vuoksi.
Mitä ihmettä 9.5.2006 (Lea)
Tämä asia ei koskaan selvinne kissaihmiselle, ja monet omistavat koko elämänsä asian tutkimiselle. Mitä kissan päässä oikein liikkuu?
Pienenpieni huvihetki oli eilen, sillä kevätinnostuksen vallassa olin ostanut viikko sitten uudet kengät (ihanat punaiset pistokkaat, muuten jos kiinnostaa ;). Tapani mukaan nämä uudet tassuttimet olivat jääneet eteisen lattialle. Olivat olleet siellä jo viikon verran, lähdin katsomaan mitä Lea oikein sähähti niin raivokkaasti.
En löytänyt mitään muuta syytä kuin nämä ferrarinpunaiset kengät, jotka olivat keskellä lattiaa. Neiti Touhukas lähestyi kenkiä varovasti hivuttautuen ensin seinän viertä lähemmäksi ja koskettamalla vienosti tassulla ja hyppäämällä heti koskettamisen jälkeen taakse päin. Aivan kuin pelkäisi että kengät hyökkäävät kimppuun. Pörröhäntäinen petoni testasi kenkien sotaisuutta useaan otteeseen tassulla kokeilemalla. Viiden minuutin kyttäämisen jälkeen kengät todettiin rauhanomaisiksi. Kengät jotka olivat majailleet eteisessä jo viikon...
