Nykko kesä on tullu on paljastunu suorastaan huutava vääryys. Emäntä juoksentellee parvekheela joka välissä, mutta ei koskaan päästä meitä sinne.

Ilmassa on soanjulistuksen makua. Me haluthaan kans tuntea ilmavirta viiksissä ja tassutella uuela parvekematola. Emäntä tosin ottaa joka välissä esile meän turvallisuus näkökohan, mutta ko me haluthaan!!

Koska parvekheela on kukkia on sotasuunnitelma melekein jo valamis. Emäntä käy kastelemassa kukat joko aamula aikasin tai illala myöhhään, silloin ko aurinko laskemassa tai nousemassa. Sen takia me olhaan ajotettu tarmokkaimmat parvekeryntäykset juuri näihin aikoihin. Varsinkin kun emännällä on omissa tassuissaan iso kastelukannu, jolla se hakkee vettä pesuhuohneesta.

Tämä on toissaalta vähän riskaapelia sillä muutahmaan otteesseen emäntä on vahingossa loiskuttanut vettä myös meän pääle, ko met käyhään ovele ko ylheiset syyttäjät samala, kun emäntä yrittää pujahtaa pienestä oven raosta parvekheele. Nauraen se on pyytäny antheeksi yllättävvää suihkua, mutta meän mielestä se on kyllä vähän tahahlaan jähyttäny meän innostusta.

Noh, meilä on aikaa oottaa. Kyllä sinne parvekheele vielä päästään. Kesä on pitkä ja kukat tarvii vettä joka ilta.

Tämmönen kukkaloota sielä parvekheela on. Lealla tassut syyhyää vähän päästä kuopihmaan multaa. Kaikkea muutaki on, mutta tuo me olhaan ovenraosta toistettavasti nähty.


Vanhan yöpöyvvän päälä oleva kukkapuska on mainio, ko se tarvii vettä joka ilta. Muuten se mennee ihan pitkin pittuutta maahan, juoppo kukka.