Hyvä hermoiset tyttöset kestivät satunnaista rakettien ammuskelua ihailtavasti. Siihen saakka että kello oli tosiaan 0.00. Silloin nurmolaaset innostuivat ja mahdoton pauke kuului selvästi.

Keskiyön jytinä sai sen aikaan, että rauhallisesti makkarin kiipeilypuussa nukkunut Lulu lähti liikkeelle häntä pörrössä ja oli hyvinkin närkästyneen näköinen metelistä. Ei varsinaisesti pelännyt mielestäni, mutta tyytymätön kauneusunien menetyksestä, kyllä. Kun katselin olohuoneen ikkunasta tulituksia Lulu sylissä, neiti oli enemmän kiinnostunut amppelista olevasta rönsyliljasta, kuin ulkoa tulevasta paukkeesta. Mamin vihertassu.

Lea vastaavasti turvautui varmaan kikkaan jota toistaiseksi ollaan käytetty vain silloin kun huoltomiehiä on paikalla. Eli kaivautuminen allaskaappiin ja sen valeseinän taakse ja sieltä keittiökaapistojen sokkeliin. Varnasti oli turvallinen paikka.

Yön satunnaisista ilotulituksista ei sitten taas piitattu paljoakaan kun keskiyön rytinät ja räiskinnät olivat karaisseet.