Olisin saanut nukkua tänään tosi pitkään. Melkein niin kauan kuin huvittaa. Sainko? En. Vieressä kävi vähän väliä tiikeritassuttaja. Kurisi, kehräsi, näykki sormia, määki kuin parhain lammas. Annoin puoliunessa aamuruokaa ja menin uudelleen nukkumaan.

Tiikeri tuli hetken päästä viereen. Mutta ei suostunut pötköttelemään kainalossa vaan lähti häntä viuhtoen pois. Juoksi ympäri asuntoa niin, että irtaimisto oli kovilla. Tasojen tavarat olivat enimmäkseen kolinan kera lattialla, kurinaa ja häntä pörrössä juoksentelua. Rauhallisen kaverin hektistä piiritystä niin, että kohta oli kaksi ylikierroksillä käyvää kissaa.

Suoranaista unihäiriköintiä. Viimein heräsin. Väsyneenä ja vähän äreänä. Annoin lisää ruokaa. Tiikeri söi ja meni nukkumaan minun sänkyyn, minun tyynylle. Minä olin valveilla. Se ketale!