Ylivieskan jälkeen Lealta meni kuppi nurin. Sitä ärsytti tosissaan matkanteko. Viimeisen vieruskoiran jäädessä sopivasti edelliselle asemalle, oli mainio tilanne jupista ärtymystään ja ärsytystään. (Vieraskoreana tyttönä kumpikaan ei pukahda mitään kun on muita matkustajia koirineen samassa vaunussa).

Nyt siis tuli täydeltä laidalta äärimmäistä monkunaa jota ei äkkiseltään edes uskoisi kissan suusta mahdolliseksikaan. Mölinää, monkunaa ja yleistä potutusta kuului boksista. Yritin rauhoitella huonolla tuloksella, yritin olla piittaamatta huonolla tuloksella.

Isosisko Lulu nappasi Lellukan kainaloonsa ja pesi huolellisesti korvat, sisältä ja ulkoa, posket ja niska saivat myös kaunistuspesun. Lean valitusvirsi loppui kuin seinään. Katselin hymyillen, en edes yrittänyt kuvata, sillä noin herkkä tilanne häiriintyy moisesta tahdittomuudesta. Lulu hoiti pikkusiskoansa oikein sisarellisella rakkaudella ja huolella. Rauhoittuneena Lea meni omalle paikalleen boksin takaosaan Lulun pitäessä vahtia etuosassa.

Oli hauska nähdä kuinka Lulu rauhoitti omalla konstailemattomalla tavallaan Lean. Lulu ei pese kaverin naama usein, mutta silloin kun pesee on sillä suuri merkitys. Hellästi ja hellyttävästi.

---------
Muoks. Ja nyt kotikin on taas koti kun tytöt on täällä. Lea piilottelee allaskaapissa ja Lulu on söpöilee sängyssä.