Tein äsken ensimmäistä kertaa omenasosetta. Sain työkaverilta sadon omenoita kauppakassillisen ja tänään sitten laitoin omenat soseeksi.

Koska olin epävarma siitä mikä olisikaan paras mahdollinen tapa toimia, ei Lulu jättänyt minua hetkeksikään yksin. Kuuliaisesti neiti istui, makasi ja kiersi ympyrää ympärilläni kun kuorin omenoita ja poistin siemenkotia.

Lulu neidille täytyy antaa kaikki kunnia valmistuksen tehostetusta valvonnasta. Ei yksikään omena päässyt pakoon ja kassissa viihtyvät öttiäisetkin saivat kyytiä oikein tiikerinmitalla.

Kyllä nyt kelpaa maistella omenasosetta talvi-iltana lämpimien lettujen ja kermavaahdon kanssa.