Kissahoitaja täti kävi tänään kylässä. Oikein moikkaamassa tyttöjä niin, että olin itsekin kotona. Juteltiin paljon kissoista yleensäkin. Samalla kaksi kotisohvan tähteä esittelivät parhainpia puoliaan.

Lea tuli touhukkaasti vastaan jo ovella. Imppaili antaumuksella vieraan sukkamehutuoksuja ja kävi sitten pötkölleen keskelle olohuoneen lattiaa. Kehräten, kuristen, söpöstellen. Hoitaja naurahti toisen olevan äärimmäisen söpöisä. Olin samaa mieltä. Samainen Lea neiti sai Hoitajan pienen paniikin partaalle lauantaina. Unohdin nimittäin kertoa allaskaapin sokkelipiilosta. Neiti oli piilotellut hoitajan tullessa asuntoon ja 20 minuutin painaismainen paniikki oli miltei valmis. Asunto jossa pitäisi olla kaksi kissaa löytyy vain yksi kissa. Etsimistä, etsimistä, etsimistä. Onneksi pieni soitto mulle selvitti tilanteen ja sai verenpaineen ja paniikin tasaantumaan. Tyttökin löytyi lauantaina raksukuppia ravistamalla.

Lulu, oma tiikeri itsensä. Välillä tosi lähelle jutustelemaan, välillä kirjahyllyn päälle valtakunnan kuningattareksi. Leikki söpösti ja viihdyttävästi, kun heiluttelin nahkanauhalelua.

Varsinainen ihmetys ja koreilun aihe tulee sitten tässä. Lea nautti antaumuksella bucacat tahnaa. Tahtoi jopa lisää. Esimerkillistä. Hoitaja katseli ihmeissään vieressä. Lulu söi Sepantel-matolääkkeen kuin herkkunapit. Olisi syönyt vielä lisääkin jos olisin antanut. Lealle sai pari tabletit huijattua raksujen mukana. Pidin haukkana silmällä Lulua joka hamusi Lean matolääkkeitä (koska ne ovat niin hyviä). Matokuuri ilman itkua, hammasten kiristystä, kieroilua, kekseliäisyyttä ja pakotusta. Tervetuloa hoitaja kylään seuraavankin matokuurin aikaan. Vieraskoreus on parhautta.

Koska leikataan kynnet ja pestään kissat?