Ihan yleispäivitys nyt, myöhemmin lupaan kuvia ja reissaajat sivulla päivitystä. Ollaan nyt viimein päästy pohjoiseen vanhempieni luokse. Matka meni mukavasti, joskin unisesti. Olin itse yövuorossa töissä ja lähdin matkaan ilman pienintäkään päikkäriä. Olin kotona lauantai aamuna klo 6.30 ja juna lähti 10.30. Oli pieni sinnittely että pysyin herällä. Ei yhtään auttanut, että tytöt olivat harvinaisen erimieltä boksiin menosta.

Lean sain yllätettyä nappaamalla sen vain härskisti kainaloon ja sullomalla boksiin. Lulu vanhana matkaajana tiesi jo mihinkä homma on menossa ja pullikoi vähän vastaan. Boksiin ne kuitenkin menivät ja matkanteko saattoi alkaa. Laivalta ostamani kaljakärry osoittautui ainakin lumettomana aikana käteväksi apuvälineeksi. Kyyti oli tytöille vähemmän pomppuisempaa. Jopa niin mukavaa, että tytöt vain katselivat maisemia, eivätkä muistaneet ollenkaan pitää meteliä. Näin siis ainakin Lea. Itselle oli paljon kevyempää vetää perässä sopuisasti tulevaa kärryä jossa on isommat renkaat alla.

Junaan päästyämme hiljentyi koko osasto sillä olimme ainoat ja varsin väsyneet matkantekijät. Mulla oli filmi poikki pitkiä matkoja, en edes muista kuulutuksia jotka tavallisesti ainakin jollakin tavalla noteeraan. Sen ainoa kerta kun käväisin pikaisesti vessassa noteerattiin kuitenkin. Molemmat pitivät tyytymätöntä mourua kun kehtasin jättää ne yksinään vaunuun. Se ei ollut olennaista että aikaisemmin olin nukkunut koko ajan ja nyt olin kuitenkin herällä. Vieressä pitää pysyä oli herällä tai ei, se on tyttöjen mielipide. Oulussa oleva vaihto meni myöskin varsin sujuvasti. Ja puolinukuksissa edelleen jatkettiin matkaa. Haasteellisimmat tunnit sillä ei saanut nukahtaa pitkäksi aikaa. Tervola on pieni asema jossa pysähdytään vain pikaisesti.

Tervolassa jäätiin siis pois junasta ja siellä pehmeällä sorapohjalla jouduin purkamaan matkavirityksen. Boksi oli yksinkertaisesti liian painava sateen pehmentämälle tielle. Ei kulkenut kärryviritelmä hyvällä eikä pahalla. Jouduinkin sitten kalkkiviivalla kantamaan muutaman kymmenen metriä boksin autoon. Ei yhtään huono parannus ja uusi ennätys kantamattomuuteen :D. Ja Perditan Jengille kiitos hyvästä boksinsuoja ideoinnista ja testauksesta. Hienosti toimi tositilanteessa ja oltiin tosi tyylikkäästi liikkeellä. Kylmä ei vielä tällä reissulla ollut (taisi olla mittarissa lämpöasteita), mutta käytännön testaus on suoritettu.

Pidän kärrysysteemiä ainakin toistaiseksi aikamoisena menestyksenä. Koko reissun aikana se kaatui vain yhden kerran ja senkin ihan minun huolimattomuuden vuoksi. Lähdin nimittäin tohkeissani vetämään kärryä huomaamatta luiskaa joka vietti sadevesiviemäriin, sori tytöille keikahduksesta.

Toistaiseksi kaikki hyvin, tosin kotimatka on vielä tekemättä...