564814.jpg

  • Lean syntymäpäivä on 22.3.2005.
  • Etsin alun alkaen poikakissaa Lulu neidille seuraksi
  • Lean emän nimi on Iida ja tämä kauniin sinivalkoisen kissan toinen silmä on sininen, toinen vihreä.
  • Kaksi viikkoa Lean kotiutumisen jälkeen ell reissulla paljastui että pikkupoikani Leo olikin tyttö, itse en osannut moista edes epäillä. Poikakissana tullut, joten mitäs sitä tarkistamaan :D 
  • Kokeilin ensin ranskalaista tytön nimeä Leoné, mutta pian kotimainen Lea osoittautui paremmaksi nimeksi.
  • Lea on äitini keksimä nimi
  • Lean karva on vähän normaalia pidempää, mutta ei kuitenkaan ole puolipitkäkarvainen. Pörrikkä on minun kuvaus karvan pituudesta.
  • Lea rrakastaa turkin kampausta. Sitä hommaa ei voi koskaan tehdä liikaa.
  • Lea ei ole sylikissa mutta hellyyskohtauksen iskiessä neiti tulee niin viereen kuin mahdollista, olematta kuitenkaan teknisesti sylissä.
  • Välillä parhaimmat yöunet neiti saa minun masun päällä. Tämä tarkoittaa, että minä en saa nukkua, vaan olen rapsuttava patja.
  • Ei pidä siitä, että viheltelen.
  • On surullisenkuuluisa viherterroristi. Kukkien määrää jouduin karsimisen jälkeen vielä karsimaan.
  • Lea särkee kukkaruukut, mutta ei syö kukkia. Se jättää kukan  makamaan lattialle henkitoreissaan. Oikein innostuessaan kukka pyöritellään useaan otteeseen vaalealla matolla.
  • Lea steriloitiin 5,5 kk ikäisenä, ennen ensimmäistä kiimaa.
  • Lea painaa noin 5 kiloa on ja muodoiltaan varsin täyteläinen, ei lihava.
  • Harrastaa seinävaate eli raanukiipeilyä. Harrastus ei ole omistajan suosiossa, vaikka neiti siitä itse kovasti pitääkin.
  • Lea kehrää melko harvoin, mutta silloin kun se tapahtuu tunnen oloni erityisen onnistuneeksi 642309.jpg
  • Lea nukkuu usein selällään. Tassut taivasta kohti tulee ilmeisesti paras uni.
  • Jähmettyy paikalleen nähdessään ja kuullessaan imurin. Pelkää, mutta poiskaan ei uskalla lähteä. Paha pattitilanne siis, jos en puutu asiaan.
  • Vanhempieni luona vieraillessa Lea tekee katoamistemppuja. Poikkeuksetta ainakin pari kertaa on kissahälytys, kun neitiä ei ole näkynyt moneen tuntiin.
  • Jokainen kirja, lehti ja pokkari saa tuntea kansissaan tämän hurjan mimmin hampaat. Tyttö on kirjastotätien kauhu.
  • Kylppärissä olevan vesikipon kaataminen oli ensin Lean bravuuri. Myöhemmin myös Lulu innostui vesipisaroiden jahtaamisesta ennen kuin ne ehtivät lattiakaivoon.
  • Pelkää löylynheittoa, eikä sen vuoksi viihdy saunassa. Saunan ollessa poissa käytöstä makoilee usein kiukaan vieressä.
  • Tykkää nukkua kuljetuskopassa silloin kun ollaan kotona.
  • Lean kanssa ei leikitä hurjia rapsutusleikkejä, mutta Leakin tykkää leikkiä ihmisen kanssa.
  • Uusi villitys on keittämättömät spagetit. Niitä metsästetään innolla ja katkennut palanen makaronia vain lisää riemua.
  • Lealla on vaaleanpunainen nenä, mutta oikein innostuessaan nenä muuttuu kirkkaan pinkiksi. Veret lähtevät ilmeisesti liikkeelle oikein kunnolla :)

847208.jpg  847204.jpg

Juttua:

Lea, alunperin poikana kotiini tullut pieni ikioma pörrikkäni on  hiljainen ja hiukan ujo tyttö.  Lea suhtautuu vieraisiin äärimmäisen varovaisesti, mutta pian luontainen uteliaisuus ottaa vallan ja neiti tulee varovaisesti tutustumaan kyläilijöihin. Ensimmäinen tutustumiskohde on varpaat. Ilmeisesti Lea on sitä mieltä, että vieraasta parhaiten pääsee selvyyteen tutustumalla sukkien sulotuoksuihin.

Neidin uteliaisuus ja täydellinen itsesuojeluvaiston puute on aiheuttanut muutamaan kertaa tilanteita joissa olen ollut epätoivon partaalla. Tämä tyttö on todellakin sellainen, että sen touhuja kannattaa ja täytyy pitää silmällä. Ihan niin kuin pienellä lapsella Jos on liian kauan hiljaista, kannattaa jo lähteä katsomaan mitä neiti on keksinyt.

Lea tykkää äärettömästi kampaamisesta ja se onkin meidän yhteinen juttu johon Lulu ei osallistu. Lea nauttii myöskin yöunista mahani päällä ja vaatii tällöin rapsuttamaan kaulasta, kyljistä ja korvien takaa. Tämä rapsuttelu tarkoittaa että minä nukun huonosti, mutta pieni kehräävä tyllerö mahan päällä on vain iloinen asia.

Pentuna Lea tykkäsi olla sylissä ja kehräsi välittömästi kun sen syliin nappasi. Uhmaiän alkaessa neiti kuitenkin kieltäytyi kerta kaikkiaan olemasta sylistä. Vasta nyt, melkein kaksi vuotiaana Lea on pikkuhiljaa löytämässä tietä takaisin syliini. Usein tv:ta katsoessani Lea tulee niin viereen kuin mahdollista, olematta kuitenkaan teknisesti sylissä.

Lea ei siis ole mikään löllykkä sylikissa, mutta rakkautta ei tältä tytöltä kuitenkaan puutu. Se vain osoitetaan eri tavalla. Lea tuijottelee usein lähimpiä ihmisiään silmiin hellästi ja puskee aina kun tuttu tulee tarpeeksi lähelle. Jouduin kuitenkin toteamaan, että minun lisäkseni näitä lähimpiä ihmisiä ei ole monta. Tie tämän tytön sydämeen käy pitkän matkan kautta ja ruoka sinne edetessä on avuksi.

Siinä missä Lulu on äärimmäisen nirso Lea tykkää miltei mistä ruoasta vain. Ainoastaan muutama ruoka-aine (maitotuotteet, kananmuna) ovat totaalisella inhokkilistalla. Lisäksi Lea on muodostanut taiteenlajin siitä, että ei suostu syömään mitään terveydelle edullistä lisätuotetta. Esimerkiksi Pirskatti vitamiinivalmiste on hyi-yäks, samalla kun Lulu söisi tabletteja herkkuina, samoin on BucaCat hammashoiteen kanssa.

642426.jpg  642432.jpg

1027173.jpg Lean galleria

1027173.jpgTakaisin Näin meillä-sivulle